Todellista viisautta!!! Käy katsomassa.
perjantai, 4. tammikuu 2008
Steve Jobsin puhe Stanfordin valmistujaisissa
perjantai, 4. tammikuu 2008
Maija-Riitta Ollila, Erheitä ja virheitä
Olen aina ihaillut suuresti Maija-Riitta Ollilan valtaisaa tietomäärää ja syvää näkemystä mitä moninaisimpiin aiheisiin. Hän on todellinen nykyajan l’uomo universale. Näkökulmaa löytyy filosofian historiasta moderniin talousteoriaan ja teknologisesta kehityksestä muinaisiin hengellisiin suuntauksiin. Ollilan uskallus tarttua ennakkoluulottomasti erilaisiin aiheisiin ja kyky kutoa niistä yhtenäinen näkemys on mielestäni vertaansa vailla.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Ollilan Erheitä ja virheitä –teoksen aihepiiri käsittelee erityisesti tiedon ja tietämisen luonnetta, tai kuten filosofit ilmaisevat, epistemologiaa. Tietämistä ja totuutta käsitellään kirjassa laajasti eri näkökulmista. Ajattelun erheitä pohditaan mm. sellaisten teemojen yhteyksissä kuin globaali talous, politiikka, kirkko, työelämä jne.
Teos tarjosi runsaasti hedelmällisiä näkökulmia eri aiheisiin, mutta erityisesti mieleeni jäi ajatus ”faseista”. Fasit ovat Ollilan mukaan epästabiileja väitelauseita, jotka voivat romahtaa joko faktoiksi tai fiktioiksi tilanteen mukaan. Fasi on kuin kvanttifyysikon elektroni, joka vuoroin näyttäytyy hiukkasena, vuoroin aaltona, riippuen siitä mitä kulloinkin halutaan nähdä ja kuka on mittaamassa. Fasien dynamiikalla on keskeinen merkitys nykymaailman toiminnalle. Nyky-yhteiskunnassa on monia asioita, jotka tulevat tosiksi vasta silloin kun niitä aletaan pitää tosina. Kyseessä ovat esimerkiksi itsensätoteuttavat ennustukset, joita voidaan nykyään löytää runsaasti aina yritysten pörssikurssien arvostuksesta (innovaatiopotentiaali) kansantaloudellisiin ilmiöihin (kuluttajien luottamus) ja huippusuoriutujien menestymiseen (positiivinen ajattelu) asti.
Jotkut futuristit (itseni mukaan lukien) ovat jo jonkin aikaa painottaneet, että oleellinen valta tulevaisuudessa ei niinkään tule olemaan sillä kenellä on tietoa, vaan sillä kuka pystyy hallitsemaan totuuden luonnetta. Ilmiöstä käytetään nimitystä perception management. Ehkäpä johtaminen tulevaisuudessa onkin ennen kaikkea fasien johtamista?!
torstai, 3. tammikuu 2008
Hyvä johtaja on nopea päätöksentekijä
Toimin tässä vastikään ulkopuolisena ohjaajana eräälle muutosagentti –ryhmälle, jonka tehtävänä oli tarjota apuaan useista toimijoista koostuvalle kehitysverkolle sen tulevaisuuden luomisessa. Itse kehitysprojekti oli jo sinällään melko kompleksinen, mutta myös itse muutosagentti -tiimi oli melko nuori.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Muutosagentti –ryhmä joutui tekemään paljon työtä projektinsa monimutkaisen tilanteen ymmärtämiseksi ja mahdollisten kehitysstrategioiden muotoilemiseksi. Tiimin johtaja kannusti yhteiseen keskusteluun asioista, mikä oli sinällään ihan hyvä. Ongelmaksi muodostui kuitenkin päätöksenteon puutteellisuus. Koska varsinaisia päätöksiä ei tehty missään vaiheessa, ei itse tekeminen päässyt etenemään. Ideoita kertyi ideoiden perään, mutta varsinaisia valintoja ei lyöty missään vaiheessa lukkoon. Jokainen, jo aikaisemmin käsitelty asia nostettiin jatkuvasti uudestaan pöydälle uuden keskustelun kohteeksi. Tämän seurauksena varsinainen toiminta ei lähtenyt käyntiin ennen kuin viime hetkillä (melkein jo liian myöhään) ja sekin tiimin ulkopuolisen tahon määräämänä.
Opetuksena toimikoon havainto siitä, että asioista on hyvä keskustella, mutta aina tulee vaihe jolloin on tehtävä päätöksiä ja edettävä niiden mukaan! Täydellistä tietoisuutta tilanteista ei voi koskaan saavuttaa ja siksi hyvän johtajan on kyettävä tekemään valintoja myös epävarmuuden vallitessa. Hyvät johtajat ovat ennen kaikkea harkitsevaisia, mutta nopeita päätöksentekijöitä.
keskiviikko, 2. tammikuu 2008
Chongqing ja Kiinan tulevaisuus
Katselin juuri uusintana lähetetyn MTV3.doc –dokumentin Kiinan yhdestä elinvoimaisimmista kaupungeista Chongqing:sta, jonka nykyisellä kasvuvauhdillaan oletetaan olevan asukasluvultaan maailman suurin kaupunki vuoteen 2010 mennessä (asukasmäärä olisi tällöin 30 miljoonaa). Ohjelma tarjosi paitsi hyvän katsauksen Chongqing:n nopeaan kehitykseen, mutta ennen kaikkea erittäin mielenkiintoisen luotauksen koko nykyaikaiseen kiinalaiseen yhteiskuntaan.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Kiina on ollut jo pitkään kaikkien huulilla. Kiinan alue on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista talousvetureista ja kasvu jatkuu edelleen vilkkaana. Esimerkiksi Chongqing:n alueen asukkaiden elintaso on kymmenessä vuodessa kymmenkertaistunut! Aikaisempi kopioi muilta –lähestymistapa on vaihtunut kansalliseen innovaatioiden tukemisen strategiaan. Tavoitteena on, että kaikille tuttu teksti ”Made in China” vaihtuisi mahdollisimman nopeasti muotoon ”Made by China”. Tässä ollaankin jo menestytty lukuisilla teollisuuden ja teknologian aloilla.
Mutta miksi juuri Kiina on menestynyt näin hyvin? Keskeistä tuntuu mielestäni olevan ainakin kiinalainen mentaliteetti. Ennen kaikkea kiinalaiset ovat äärimmäisen ahkeria. ”Me kiinalaiset emme koskaan lepää laakereillamme” oli yksi suora kommentti dokumentista. Työaikatilastojen valossa tämä näyttää pitävän paikkansa. Kiinan yhteiskunta on myös ottanut avosylin vastaan lännen kapitalistisen markkinajärjestelmän. Itämaiselle ajattelulle ominainen yhteisöllisyys on tästä huolimatta Kiinassa kuitenkin edelleen ensiarvoisen tärkeää. Useat haastatellut painottivat, että yksilön rikastumisen on ennen kaikkea kuljettava käsi kädessä koko yhteisön menestymisen kanssa. Kapitalismista huolimatta moderni kiinalainen kantaa siis edelleen sisässään suurta velvollisuudentuntoa kansaansa ja läheisiään kohtaan. Tällaisella win-win –ajattelulla on varmasti ollut osansa nopeassa kasvussa.
Tarmokkaalla työetiikalla on kuitenkin myös varjopuolensa. Kiinalaiselle sälytetään jo nuoresta asti suuri vastuu ja velvollisuus oman maansa rakentamisesta. Samalla tulisi perustaa perhe, rikastua ja kuluttaa. Vaatimukset ovat kovat ja kilpailu kiristyy. Chongqing:n varapormestari toteaakin, että yhä useampi kiinalainen hakee nykyään apua psykiatrilta stressiin liittyvissä ongelmissa. Itse uskonkin, että mikäli jokin kaataa Kiinan kehityksen, on se jokin juuri liiallisista vaatimuksista johtuvat henkiset ongelmat ja siitä seuraava kansallinen loppuunpalaminen.
maanantai, 3. joulukuu 2007
Paulo Coelho, Portobellon noita
Teoksessaan Portobellon noita, Paulo Coelho käsittelee henkisen tien kulkemisen teemaa nyky-yhteiskuntamme puitteissa. Coelho kuvaa taidokkaasti, kuinka yhden ihmisen henkinen matka nivoo toisiinsa useiden ihmisten kohtaloita eri puolilta maailmaa. Tätä kautta sisäiseen muutokseen tähtäävä pyrkimys ulottaa voimansa kokonaiseen ihmisryhmään ja jopa yhteiskuntaan liittyvään transformaatioon. Teos osoittaa mielestäni loistavasti, kuinka aito itsen kehittyminen tapahtuu muiden ihmisten kautta. Kyse on yhteisestä evoluutiosta, jossa ihmiset yhdessä kehittyvät kohti uusia ulottuvuuksia.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Teoksen keskeinen teema liittyy myös itselleni erittäin tärkeään opettamisen ja opettajuuden teemaan. Erityisesti tutkiskellaan mestari-kisälli –tyyppisen, hyvin henkilökohtaisen opettajuus-suhteen muodostumista ja siihen liittyviä ulottuvuuksia. Useissa kohdissa teosta pohdiskellaan, mitä hyvä opettajuus itse asiassa onkaan ja mitä se vaatii. Keskeisinä ajatuksina on jälleen yhdessä kasvaminen ja vuorovaikutteinen jalostuminen. Mestarin tai opettajan tehtävänä ei ole tarjota valmiita malleja tai totuuksia, vaan saada aikaan oppilaassa omaehtoista kasvua tämän kulkiessa omaa etsinnän polkuaan. Prosessin aikana sekä opettaja että oppilas jalostavat toinen toisiaan. Kyse on pohjimmiltaan yhdessä kehittymisestä.
Kirja oli mukaansatempaava alusta alkaen, mutta erityisesti loppua kohti lähestyessään teos vain parani entisestään. Itselleni tämä oli Alkemistin jälkeen Coelhon paras teos.
